Sustainable Infrastructure Projects: Systemic versus Traditional Delivery Models

publishedVersio

Navigating uncharted waters: Designing business models for virtual and augmented reality companies in the medical industry

New technologies are at the heart of industry transformation. Virtual and augmented reality companies provide fundamentally new ways of communication, treatment, education, and specialist training within the medical industry. However, business models for new ventures that target the medical industry have received scant attention within academic research. Using a multiple case study approach, we analyze how virtual and augmented reality firms create value for their customers in the medical industry. In all, we have studied eight companies that offer different types of solutions for their target segments. The results of the analysis are four design elements consisting of twelve positions and three design themes that define the similarities and differences between the business models for the companies. We contribute to existing research within the field by analyzing business models of the investigated companies using a design approach, classifying the virtual and augmented reality companies, and analyzing the role of new technology in the development of the medical industry.publishedVersio

Change in electron and spin density upon electron transfer to haem

AbstractHaems are the cofactors of cytochromes and important catalysts of biological electron transfer. They are composed of a planar porphyrin structure with iron coordinated at the centre. It is known from spectroscopy that ferric low-spin haem has one unpaired electron at the iron, and that this spin is paired as the haem receives an electron upon reduction (I. Bertini, C. Luchinat, NMR of Paramagnetic Molecules in Biological Systems, Benjamin/Cummins Publ. Co., Menlo Park, CA, 1986, pp. 165–170; H.M. Goff, in: A.B.P. Lever, H.B. Gray (Eds.), Iron Porphyrins, Part I, Addison-Wesley Publ. Co., Reading, MA, 1983, pp. 237–281; G. Palmer, in: A.B.P. Lever, H.B. Gray (Eds.), Iron Porphyrins, Part II, Addison-Wesley Publ. Co., Reading, MA, 1983, pp. 43–88). Here we show by quantum chemical calculations on a haem a model that upon reduction the spin pairing at the iron is accompanied by effective delocalisation of electrons from the iron towards the periphery of the porphyrin ring, including its substituents. The change of charge of the iron atom is only approx. 0.1 electrons, despite the unit difference in formal oxidation state. Extensive charge delocalisation on reduction is important in order for the haem to be accommodated in the low dielectric of a protein, and may have impact on the distance dependence of the rates of electron transfer. The lost individuality of the electron added to the haem on reduction is another example of the importance of quantum mechanical effects in biological systems

Maanomistajien suhtautuminen kaupalliseen metsästykseen

Suomen riistakeskuksen Hyvinvointia riistataloudesta -prosessiin kuuluu edistää riistatalouden hyvinvointivaikutusten tutkimusta ja viestintää niistä sekä riista- ja erätalouden taloudellista toimeliaisuutta ja liiketoimintaa. Vuonna 2021 kerättiin kyselytutkimuksella maanomistajien näkemyksiä hirvieläimistä ja riistataloudesta. Kyselyaineisto on jaettu riistakeskusalueittain ja Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa hirvitalousalueittain. Raportissa tarkastellaan kuinka maanomistajat suhtautuvat maillaan tapahtuvaan kaupalliseen metsästykseen ja millaiset tekijät ennustavat myönteistä tai kielteistä suhtautumista. Metsästyskulttuuri on muuttumassa ja yhä useampi kaupungissa asuva metsästäjä ei omista maata, mutta on silti kiinnostunut metsästämisestä. Näin ollen kaupalliselle metsästykselle, kuten maksullisille hirvieläinjahdeille, metsästyslupien myynnille ja metsästystapahtumille on yhä enemmän kysyntää. Riistatalouden tuomat mahdollisuudet voivat kiinnostaa myös monia maanomistajia ryhtymään riistatalousyrittäjiksi ja kehittämään oman alueensa metsästyskulttuuria. On kuitenkin tärkeää löytää toimivia, kestäviä ja reiluja tapoja järjestää toimintaa niin, että hyödyt jakautuvat oikein kaikille. Kyselyn mukaan vain noin puolet maanomistajista suhtautuu myönteisesti kaupalliseen metsästystoimintaan. Puolet kyselyn vastaajista eivät hyväksy jos metsästysseura tai -seurue myy metsästyslupia tai järjestää maksullisia hirvieläinjahteja heiltä vuokratuilla mailla. Samoin puolet vastaajista eivät missään tapauksessa vuokraisi maitaan yrittäjälle, joka järjestää metsästysmahdollisuuksia heidän maillaan. Osa maanomistajista kuitenkin kokee, että kaupallinen toiminta voisi olla hyväksyttävää jos he saisivat parempia vastikkeita maistaan tai jos tulot ohjattaisiin metsästysseurojen investointeihin. Miltei viidesosa maanomistajista ei osannut sanoa vuokraisivatko he maitaan yrittäjälle. Tämä voi kertoa siitä, että toiminnan laadusta, sopimusehdoista sekä käytännön järjestelyistä ei ole tarpeeksi tietoa saatavilla. Tulosten perusteella maanomistajien ikä, koulutus ja sukupuoli ovat tärkeitä tekijöitä siinä, kuinka he suhtaututuvat kaupalliseen metsästystoimintaan. Tulosten mukaan maanomistajat ajattelevat hyvin samankaltaisesti kaikkialla Suomessa ja sijaintia tärkeämpää on esimerkiksi maanomistuksen hehtaarimäärä. Maanomistaja suhtautuu myönteisemmin maidensa vuokraamiseen yrittäjälle, jos hän arvioi alueellensa suuremman hirvieläinkannan. Toisaalta taas keskimääräinen todellinen hirvi- ja valkohäntäpeurakanta eivät ole yhteydessä muihin kaupallisen metsästyksen muotoihin kuin maanomistajan suhtautumiseen hirvieläinlihan myymiseen. Maanomistajien välillä on eroja ja jopa vastakkaisuuksia siinä kuinka he suhtautuvat metsästyslupien myymiseen ja maksullisiin hirvieläinjahteihin maillansa ja toisaalta taas maidensa vuokraamiseen yrittäjille. Jos maanomistaja on paikallinen tai metsästää, hän on myönteisempi metsästysseurojen harjoittamalle kaupalliselle toiminnalle, mutta kielteisempi maidensa vuokraamiselle yrittäjälle. Kaupungeissa asuvat, ei metsästystä harjoittavat taas ajattelevat toisinpäin. Kehittyvän riistatalouden kannalta onkin tärkeää huomioida, että vaikka laajoja alueellisia eroja ei ole, maanomistajien paikalliset tilanteet ovat hyvin merkittävässä osassa siinä, millainen toiminta sopii eri alueille. Joskus paikallisten metsästysseurojen kaupallisen toiminnan tukeminen on sopivampaa, kun taas joskus riistatalousyrittäjät otetaan vastaan paremminAttitudes of landowners towards commercial hunting The Finnish Wildlife Agency's Well-being from Game process includes promoting research and communication about the welfare effects of game economy and increasing the economic activity related to hunting and fishing. In 2021, landowners' views on deer and deer management were collected through a survey. The survey material is divided by wildlife agency area, and in Uusimaa and Varsinais-Suomi by moose management areas. The report explores landowners` views and attitudes about commercial hunting on their land and which factors predict a positive or negative attitude. Hunting culture is changing and more and more hunters living in cities do not own land, but are still interested in hunting. Consequently, there is an increasing demand for commercial hunting, such as paid moose hunts, sales of hunting licenses and hunting events. The opportunities brought by game economy can also interest many landowners to become game economy entrepreneurs and develop the hunting culture of their own area. However, it is important to find functional, sustainable and fair ways of organizing activities so that the benefits are properly distributed to everyone. According to the survey, only about half of the landowners relate positively towards commercial hunting. Half of the respondents do not approve if a hunting group sells hunting permits or organizes paid deer hunts on land leased from them. Likewise, half of the respondents would never rent their land to an entrepreneur who would organize hunting opportunities. Some of the landowners, however, feel that commercial activities could be acceptable if they received better compensation for their land or if the income was directed to hunting groups investments. Almost a fifth of the landowners could not say whether they would rent their land to an entrepreneur. This can indicate that there is not enough information available about the quality of operations, contract terms and practical arrangements. Based on the results, the landowners' age, education, and gender are important factors in how they relate to commercial hunting. According to the results, landowners think very similarly all over Finland, and, for example, the number of hectares owned is more important than the location. Landowners have a more positive attitude towards renting their land to an entrepreneur if they estimates a larger deer population in their area. On the other hand, the average actual population of moose and white-tailed deer is not related to attitudes towards other forms of commercial hunting than the landowner's attitude towards selling game meat. There are differences and even contradictions between landowners in how they feel about selling hunting permits and paid deer hunts on their land and about renting their land to entrepreneurs. If the landowner is local or hunts, he is more positive about the commercial activities carried out by hunting groups, but more negative about renting his land to an entrepreneur. People who live in cities and do not hunt think otherwise. From the point of view of the developing game economy, it is important to note that although there are no large regional differences, the local situations of landowners play a very significant part in what kind of activity is suitable for different areas. Sometimes supporting the commercial activities of local hunting groups is more appropriate, while sometimes game economy entrepreneurs are better received

Hirvieläinmetsästyksen arvo maanomistajille taloudellisesta näkökulmasta

Suomen riistakeskuksen Hyvinvointia riistataloudesta -prosessiin kuuluu edistää riistatalouden hyvinvointivaikutusten tutkimusta ja viestintää niistä sekä lisätä riista- ja erätalouden taloudellista toimeliaisuutta ja liiketoimintaa. Vuonna 2021 kerättiin kyselytutkimuksella maanomistajien näkemyksiä hirvieläimistä ja riistataloudesta. Kysely keräsi laajalti tietoja maanomistajista sekä heidän mielipiteitään esimerkiksi kaupallisesta metsästyksestä ja toimenpiteistä hirvieläinvahinkojen estämiseksi. Raportissa tarkastellaan maanomistajien saamaa taloudellista hyötyä hirvieläinmetsästyksestä sekä onko hyöty yhteydessä eri alueilta saatuun hirvieläinsaaliiseen. Kyselyn perusteella noin 90% maanomistajista vuokraa maitaan metsästyskäyttöön. Käytännöissä korvata maanomistajille metsästysmaiden käyttöä on eroja ja joskus metsästysvuokraa maksetaan rahana, joskus lihana, joskus talkootyönä, joskus peijaisilla ja joskus ei makseta tai anneta mitään. Tulosten perusteella vain noin 50% metsästysoikeutta mailleen vuokraavista maanomistajista saa jotain rahalla mitattavaa korvausta. Keskimäärin hirvieläinmetsästyksen taloudellinen hyöty korvausta saaville maanomistajille on noin 6335€ 1000 hehtaaria kohden. Maanomistajien välillä on kuitenkin paljon vaihtelua ja monille maanomistajille rahallinen hyöty on kuitenkin hyvin pieni. Rahallista vuokraa perii vain 2% kyselyyn vastanneista maanomistajista. Enimmäkseen korvaus kuitenkin saadaan hirven- tai peuranlihana, mikä voi olla toimivampaa vuosittaisten kanta- ja saalis vaihteluiden takia. Parhaan rahallisen korvauksen maanomistaja saa maistaan silloin, kun hän kuuluu itse metsästysseurueeseen ja saa sitä kautta hirven- tai peuranlihaa. Maanomistajat, jotka harrastavat metsästystä saavat keskimäärin paljon korkeampaa korvausta (noin 6700 € / 1000 ha) kuin maanomistajat, jotka eivät harrasta metsästystä (812 € / 1000 ha). Tämä voi vaikuttaa kielteisesti heidän asenteisiinsa hirvieläinmetsästystä kohtaan. Neljäsosa maitaan vuokraavista maanomistajista ei saa korvausta, mutta kokee säästyneensä vahingoilta. Riistatalouden arvon kannalta voi olla ongelmallista, että maanomistajille hirvieläimillä ei ole taloudellista arvoa vaan ne voidaan kokea lähinnä metsävahinkoja aiheuttavana. Tällöin ainoa tavoite on pitää hirvieläinkannat mahdollisimman alhaalla, vaikka riistatalous voisi tuoda myös hyvinvointia sekä taloudellista hyötyä maanomistajille. Hirvieläinten välillä on eroja siinä vaikuttaako saaliin määrä saatuun taloudelliseen hyötyyn. Valkohäntäpeura- ja metsäkaurissaalis ja rahallinen hyöty maanomistajalle ovat merkittävästi yhteydessä toisiinsa ja saaliin kasvaessa rahallinen hyöty maanomistajalle kasvaa. Hirvisaaliin ja rahallisen hyödyn välillä taas ei ole yhteyttä. Tulevaisuudessa olisi tärkeä löytää syitä siihen, mikä selittää eroja hirven- ja peuranmetsästyksen välillä. Alueiden sisällä voi olla eroja saalismäärissä ja käytännöissä, mikä ei tule esille tässä selvityksessä. Lisäksi joillakin alueilla suurempi osa maanomistajista voi olla metsästäjiä tai periä rahallista vuokraa kuin toisilla, mikä nostaa hirvenmetsästyksen taloudellista arvoa heille. Syitä eroihin toimintatavoissa ja käytännöissä voi olla lukuisia, mikä voi johtaa paikoin siihen, että maanomistaja ei koe riistataloutta kovin arvokkaaksi. Etenkin hirvenmetsästyksen kohdalla olisi tärkeä lisätä tietoa saalismääristä ja metsästysoikeuden vuokraamisen eri vastikkeista maanomistajille eri alueilla.The value of deer hunting to landowners from an economic perspective The Finnish Wildlife Agency's Well-being from Game process includes promoting research and communication about the welfare effects of game economy and increasing the economic activity related to hunting and fishing. In 2021, landowners' views on deer and deer management were collected through a survey. The survey collected information about landowners and their opinions about, for example, commercial hunting and measures to prevent deer damage. The report examines the financial benefit obtained by landowners from deer hunting and whether the benefit is related to the deer catch obtained from different areas. Based on the survey, about 90% of landowners rent their land for hunting. There are significant differences in the practices of compensating landowners for the use of hunting land, and hunting rent can be paid in money, in meat, in labor, in peijaiset (game meat dinner), or sometimes nothing is paid or given. Based on the results, only about 50% of landowners who lease hunting rights to their land receive some monetarily estimated compensation. On average, the financial benefit of deer hunting for landowners receiving compensation is approximately 6335€ per 1000 hectares. However, there is a lot of variation between landowners, and for many landowners the financial benefit is very small. Only 2% of the landowners who responded to the survey charge cash rent. Mostly, however, compensation is obtained in the form of game meat, which can be more efficient due to annual population and catch fluctuations. The landowner gets the best monetary compensation from their land when they themselves belongs to a hunting party and thereby get game meat. Landowners who engage in hunting receive much higher compensation on average (around 6700€/1000 ha) than landowners who do not hunt (812€/1000 ha). This can negatively affect attitudes of landowners who are not hunters towards deer hunting. A quarter of landowners who rent out their land do not receive compensation, but feel that they have been spared damage. From the point of view of the value of game management, it can be problematic that for landowners, deer have no economic value, but can be perceived mainly as causing damage. In this case, the only goal is to keep deer populations as low as possible, even though game has potential to bring well-being and financial benefits to landowners. There are differences between deer species in whether the amount of catch affects the economic benefit obtained. The white-tailed deer and fallow deer catch and the financial benefit to the landowner are significantly connected. When the catch increases, the financial benefit to the landowner increases. There is no connection between moose catch and financial benefit. In the future, it would be important to find reasons that explain the differences between moose and other deer hunting. Within the regions, there may be differences in catch amounts and practices, which will not be shown in this report. In some regions a greater proportion of landowners may be hunters or charge cash rent than in others, increasing the economic value of game to them. There can be numerous reasons for the differences in operating methods and practices, which can sometimes lead to the fact that the landowner does not find the game economy very valuable. Especially in the case of moose hunting, it would be important to increase information on the amount of catch and the different compensations for renting hunting rights to landowners in different areas

Maanomistajien aktiivisuus hirvieläinvahinkojen ennaltaehkäisemisessä

Yhdeksän kymmenestä maanomistajasta raportoi jonkinlaisista hirvien aiheuttamista vahingoista metsissään. Useimmiten vahingot kuitenkin ovat vähäisiä ja vain pieni osa raportoi suurista korvattavista hirvieläinvahingoista. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa maanomistajat raportoivat useammin vahingoista pelloillaan kuin muualla Suomessa. Suurin osa eli noin 80% maanomistajista tekee toimenpiteitä vähentääkseen hirvieläinten aiheuttamia metsätalousvahinkoja. Niitä tehdään keskimääräistä harvemmin joillain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan hirvitalousalueilla sekä Lapissa. Tosin jopa vierekkäisten hirvitalousalueiden välillä on tässä paljon vaihtelua. Kuusen suosiminen uudistusaloilla on sekä suosituin, että tehokkain toimenpide maanomistajien mielestä. Taimikohtaiset karkoitteet nähtiin hyvin tehokkaina estämään metsätuhoja, mutta vain kymmenesosa maanomistajista käyttää tätä toimenpidettä. Maanomistajat ovat usein epävarmoja siitä ovatko toimenpiteet vaikuttaneet vahinkoihin tai kokevat, että niistä ei ole ollut hyötyä. Noin puolet peltoja omistavista maanomistajista ei tee mitään toimenpiteitä vähentääkseen maatalous- ja puutarhavahinkoja maillaan. Niitä kuitenkin toteutetaan enemmän Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa kuin muualla Suomessa, missä myös raportoidaan useammin vahinkoja pelloilla. Vaikuttaa, että Suomessa hirvieläinten aiheuttamat vahingot kohdistuvat pääosin metsätalouteen. Maatalousja puutarhavahinkoja estävät toimenpiteet korreloivat kuitenkin hyvin vahvasti valkohäntäpeurakannan kanssa eli alueilla, joilla on enemmän valkohäntäpeuroja tehdään selvästi enemmän ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Löysimme, että maanomistajien raportoimien hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen määrä vaikuttaa siihen tekevätkö maanomistajat vahinkoja estäviä toimenpiteitä. Etenkin hirvien aiheuttamien vahinkojen määrä vaikuttaa tehtyjen toimenpiteiden määrään metsätaloudessa. Maatalous- ja puutarhavahinkojen estämiseksi tehtyjen toimenpiteiden määrään taas vaikuttavat eniten valkohäntäpeurojen aiheuttamat vahingot. Mallien perusteella koettuja vahinkoja pelloilla täytyy kuitenkin olla paljon ennen kuin maanomistaja alkaa tehdä listattuja toimenpiteitä. Kaikissa malleissa, joissa tutkittiin vahinkojen ja toimenpiteiden välistä yhteyttä, alueiden merkitys eroja selittävänä muuttujana on pieni. Tulevissa selvityksissä olisi hyvä ottaa huomioon hirvitalousalueiden välinen vaihtelu kaikkialla Suomessa, jotta tarkempia eroja voitaisiin tutkia. Vaikuttaa siltä, että koettujen hirvieläinvahinkojen määrä on tärkeä tekijä siinä tekeekö maanomistaja jonkinlaisia toimenpiteitä estääkseen näitä vahinkoja. Maanomistajan valitsemiin maa- ja metsätalouden toimenpiteisiin vaikuttavat kuitenkin enimmäkseen muut tekijät kuin koetut hirvieläinten tekemät vahingot. Etenkin valkohäntäpeurakannan koko on tietyillä alueilla tärkeässä roolissa tehdäänkö toimenpiteitä.The measures taken by landowners in prevention of deer damage The Finnish Wildlife Agency's Well-being from Game process includes promoting research and communication about the welfare effects of game economy and increasing the economic activity related to hunting and fishing. In 2021, landowners' views on deer and deer management were collected through a survey. The survey material is divided by wildlife agency area, and in Uusimaa and Varsinais-Suomi by moose management areas. The report examines landowners' views on deer damage, their actions in preventing damage, and whether damage and prevention measures are connected. Based on the survey responses, the amount of damage caused by deer can be influenced to some extent by measures practiced in agriculture and forestry. Nine out of ten landowners report some kind of deer damage in their forests. Most of the time, however, the damage is minor, and only a small share of landowners report large compensable deer damage. Landowners in Uusimaa and Varsinais-Suomi more often report damage to their fields than landowners elsewhere in Finland. The majority, about 80%, of landowners take measures to reduce forestry damage caused by deer. They are done less often than average in some moose management areas of Varsinais-Suomi and Uusimaa, as well as in Lapland. However, there is a lot of variation even between adjacent moose management areas. Preferring spruce in redevelopment areas is both the most popular and the most effective preventive measure according to landowners. Seedling-specific repellents were seen as very effective in preventing forest damage, but only a tenth of landowners use this measure. Landowners are often unsure whether the measures have affected the damage or feel that they have not been beneficial. About half of landowners who own fields do not take any measures to reduce agricultural and horticultural damage on their land. However, they are carried out more in Uusimaa and Varsinais-Suomi than in the rest of Finland, where more often damage to fields is also reported. It seems that the damage caused by deer in Finland mainly affects forestry. However, the measures to prevent agricultural and horticultural damage are very strongly correlated with the white-tailed deer population, i.e. in areas with more white-tailed deer, clearly preventive measures are more used. We found that the amount of deer damage reported by landowners is connected to whether landowners take measures to prevent damage. In particular, the amount of damage caused by moose affects the amount of measures taken in forestry. The amount of measures taken to prevent agricultural and horticultural damage, on the other hand, is most affected by damage caused by white-tailed deer. Based on the models, however, there must be a considerable amount of damage in the fields before the landowner starts taking the listed measures. In all models that examined the connection between damage and measures, the importance of regions as a variable explaining the differences is small. In future surveys, it would be good to take into account the variation between moose management areas all over Finland, so that more detailed differences could be studied. It appears that the amount of deer damage experienced is an important factor in whether a landowner takes any steps to prevent this damage. However, the agricultural and forestry measures chosen by the landowner are mostly influenced by factors other than the perceived damage caused by deer. In particular, the size of the white-tailed deer population plays an important role in certain areas as to whether measures are taken

Metsästysseurojen ja -seurueiden näkemykset hirvieläinkantojen hoidosta ja päätöksenteosta

Metsästysseurojen ja -seurueiden toiminnalla on Suomessa suuri yhteiskunnallinen merkitys ja kestävän hirvieläinkannan hoidon lisäksi on olennaista, että metsästäjät kokevat toiminnan onnistuneena. Raportti selvittää millaisia ajatuksia metsästäjillä on hirvi- ja peurakantojen hoidosta sekä oman seuransa tai seurueensa toiminnasta. Tavoitteenamme on määritellä, millainen on hyvin toimiva metsästysseura ja -seurue sekä selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat vaihteluun onnistuneessa toiminnassa. Kyselyyn vastasi yhteensä 4745 metsästäjää, mikä on noin 3,9% Suomen kaikista hirvieläinmetsästäjistä. Vastaajat edustavat 2768 seuraa Suomen noin 5000:sta metsästysseurasta ja -seurueesta. Vastaukset jakautuvat alueellisesti hyvin kattaen koko Suomen eli kaikki riistakeskusalueet sekä lähes kaikki riistanhoitoyhdistysalueet. Metsästysseuran- ja seurueen onnistunut toiminta määritellään raportissa kolmella eri tavalla: demokraattinen päätöksenteko, toimiva käytännön toiminta sekä kestävän hirvikannan ylläpito (s. 55). Vastaajat arvioivat näihin liittyviä väitteitä oman seuransa tai seurueensa toiminnan kannalta. Päätöksentekoa kuvataan väitteillä, jotka kysyivät esimerkiksi, onko päätöksenteko toimivaa, tasa-arvoista, läpinäkyvää ja ovatko jäsenet tyytyväisiä siihen. Käytännön toimintaa kuvataan väitteillä, jotka esimerkiksi koskevat pelisääntöjen noudattamista metsästyksen aikana, talkootöihin osallistumista sekä saaliin ja metsästysmahdollisuuksien jakautumista jäsenten kesken. Kestävän kannan ylläpitoa kuvataan väitteillä, joka koskevat vastaajan arviota kannan kestävyydestä, lupamääristä kannan kokoon nähden sekä verotussuositusten noudattamista. Tyypillisesti toiminta koetaan onnistuneeksi jokaisen muuttujan osalta, mutta vastaajien välillä on myös paljon vaihtelua. Valitettavasti kyselyn mukaan yli viidesosassa rekisteröidyistä metsästysseuroista päätöksenteko ei toimi yhdistyslain edellyttämällä tavalla eli demokraattisesti. Tulosten mukaan päätöksenteko ja käytännön toiminta ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa sekä kestävään hirvieläinkantojen hallintaan. On selvää, että ekologisesti kestävää hirvieläinkantaa ei voida saavuttaa, jos seurojen käytännön toiminta ja päätöksenteko paikallisella tasolla eivät toimi. Metsästystoiminnalla on tutkimuksen mukaan suuri sosiaalinen merkitys ja jos metsästäjät viihtyvät seurassa ja saavat toiminnasta hyvää mieltä, on todennäköistä, että päätöksenteko ja kannanhoito toimivat. Löysimme myös, että jäsenten hyvä tietotaso, luottamus Luonnonvarakeskuksen kannan arvioon ja jäsenten pysyvyys edistävät hyvää toimintaa. Seurojen välinen yhteistyö ja tämän ohella konfliktien vähyys myös edistävät hyvää toimintaakaikilta osin. Raportin tuloksilla on useita käytännön sovellutuksia hirvieläinkantojen hallinnan eri tasoille (s. 111). Luottamus Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioihin on tärkeässä roolissa ja sitä kannattaa ylläpitää ja lisätä. Tulosten mukaan seurojen ja seurueiden välinen yhteistyö esimerkiksi yhteislupien myötä edistää onnistunutta toimintaa. Kuitenkin toimijoiden välisten konfliktien ratkaisemiseen on oltava toimivia ratkaisumenetelmiä. Sosiaaliset tapahtumat ja toiminnan hyvän sosiaalisen puolen ylläpito on paikallisella tasolla erityisen suuressa roolissa. Kaiken kaikkiaan kaikilla hallinnan tasoilla on tärkeä kiinnittää huomiota toimijoiden tietojen ylläpitoon, avoimeen tiedotukseen ja selkeään ohjeistukseen yhdistyslain mukaisesta toiminnasta.The hunting societies (groups) have a great social significance in Finland, and in addition to maintaining sustainable deer populations, it is essential that the hunters are satisfied with the activity. The report investigates hunters` opinions about the management of moose and deer populations and the activities of their own hunting group. Our goal is to define a wellfunctioning hunting group, and explore which factors influence variation in successful functioning of groups. A total of 4745 hunters responded to the survey, which is about 3.9% of all deer hunters in Finland. The respondents represent 2768 of Finland's approximately 5000 hunting groups. The answers are well distributed regionally, covering the whole of Finland, i.e. all wildlife agency areas (rk) and almost all game management association areas (rhy). The successful operation of a hunting group is defined in the report in three different ways: democratic decision-making, effective practical operation and maintenance of sustainable deer populations (p. 55). The respondents evaluate statements related to the activities of their own group. Decision-making is described with statements regarding, for example, whether decision-making is functional, equal, transparent and whether the members are satisfied with it. Practical activities are described with statements that, for example, concern compliance with the group`s rules, participation in shared work, and distribution of catch and hunting opportunities among members. The maintenance of sustainable populations is described by statements concerning the defendant's assessment of the state of the local population, the number of permits in relation to the size of the population, and compliance with taxation recommendations. On average, the respondents perceive the activity in their group as successful for each variable, but there is also quite much variation between the respondents. Surprisingly, according to the survey, in more than a fifth of the registered hunting societies, decision-making does not work as required by the Associations Act, i.e. democratically. According to the results, decisionmaking and practical activities are strongly connected and they are both connected to the sustainable management of deer populations. It is clear that an ecologically sustainable deer population cannot be achieved if the practical activities and decision-making at the local level do not work. We find that hunting has a great social significance, and if hunters enjoy the activity, it is likely that decision-making and population management will work. We also found that the hunters' good level of knowledge, trust in the Natural Resources Institute's assessment of the population and the persistence of the members in group contribute to good operation. Cooperation between local groups and lack of conflicts also promote good operations in all aspects. The results of the report have several practical applications for different levels of deer management (p. 111). Trust in the Natural Resource Institute's assessments plays an important role and should be maintained and increased. According to the results, cooperation between groups, for example through joint permits, promotes successful operations. However, there must be effective resolution methods to resolve conflicts between actors. Social events and maintaining the good social side of the activity play a particularly large role at the local level. All in all, at all levels of management, it is important to pay attention to the maintenance of participants` knowledge, open information and clear instructions on activities in accordance with the Associations Act

Estimating preharvest density, adult sex ratio, and fecundity of white-tailed deer using noninvasive sampling techniques

Adult sex ratio and fecundity (juveniles per female) are key population parameters in sustainable wildlife management, but inferring these requires abundance estimates of at least three age/sex classes of the population (male and female adults and juveniles). Prior to harvest, we used an array of 36 wildlife camera traps during 2 and 3 weeks in the early autumn of 2016 and 2017, respectively. We recorded white-tailed deer adult males, adult females, and fawns from the pictures. Simultaneously, we collected fecal DNA (fDNA) from 92 20 m x 20 m plots placed in 23 clusters of four plots between the camera traps. We identified individuals from fDNA samples with microsatellite markers and estimated the total sex ratio and population density using spatial capture-recapture (SCR). The fDNA-SCR analysis concluded equal sex ratio in the first year and female bias in the second year, and no difference in space use between sexes (fawns and adults combined). Camera information was analyzed in a spatial capture (SC) framework assuming an informative prior for animals' space use, either (a) as estimated by fDNA-SCR (same for all age/sex classes), (b) as assumed from the literature (space use of adult males larger than adult females and fawns), or (c) by inferring adult male space use from individually identified males from the camera pictures. These various SC approaches produced plausible inferences on fecundity, but also inferred total density to be lower than the estimate provided by fDNA-SCR in one of the study years. SC approaches where adult male and female were allowed to differ in their space use suggested the population had a female-biased adult sex ratio. In conclusion, SC approaches allowed estimating the preharvest population parameters of interest and provided conservative density estimates

Density‐habitat relationships of white‐tailed deer (Odocoileus virginianus) in Finland

In heterogeneous landscapes, resource selection constitutes a crucial link between landscape and population-level processes such as density. We conducted a non-invasive genetic study of white-tailed deer in southern Finland in 2016 and 2017 using fecal DNA samples to understand factors influencing white-tailed deer density and space use in late summer prior to the hunting season. We estimated deer density as a function of landcover types using a spatial capture-recapture (SCR) model with individual identities established using microsatellite markers. The study revealed second-order habitat selection with highest deer densities in fields and mixed forest, and third-order habitat selection (detection probability) for transitional woodlands (clear-cuts) and closeness to fields. Including landscape heterogeneity improved model fit and increased inferred total density compared with models assuming a homogenous landscape. Our findings underline the importance of including habitat covariates when estimating density and exemplifies that resource selection can be studied using non-invasive methods

Factors promoting hunting groups’ sustainable harvest of moose in a co-management system

Collaboration between and within management levels and involvement of local communities (co-management) increases sustainable management of natural resources. In Finland, moose (Alces alces) are harvested by hunting groups within a co-management system, providing meat and social benefits. We computed the 14-year change in moose harvest (2007–2020) for 4320 hunting groups. Moose harvest declined on average 1.1% per year, but with substantial variation in moose harvest changes between the hunting groups. We extracted information describing the collaboration between the hunting groups, their democratic status as well as leader dynamics, and the year of establishment. A hunting group’s moose harvest was more stable (i.e. declined less) when the hunting group was (1) established a longer time ago; (2), had more changes in leadership over time, but did not depend on collaboration with other local hunting groups (in terms of jointly holding moose hunting licenses), whether the hunting group was a registered society (presumed to be more democratic than a non-registered one) or had consecutive leaders that shared a surname (presumed to be related). We conclude that encouraging resource users’ early establishment in groups and groups’ long-term persistence and promoting democratic leadership roles improves stable benefits from a natural resource in a co-management system